Сортавала. База гидросамолётов в Вакколахти и Касинхянтя. Lentoasema Vakkolahdella ja Kasinhännässä
Авиационные войска приступили к выполнению своих задач в Финляндии в 1918 году.
Ее название не сразу обрело окончательный вид, и полевой аэродром вскоре был переименован в 1-й авиационный отряд, затем в 1-й авиационный отдел, а в 1921 году — в 3-й авиационный отдел. Создание аэродрома в Сортавала (1-й полевой аэродром) было поручено майору Вяйно Миккола (фото).
Он занимал должность начальника аэропорта до осени 1920 года, то есть до тех пор, пока не погиб в авиакатастрофе в Альпах.
Задачей аэропорта Сортавала был контроль и разведка в неспокойном приграничном районе к северо-востоку от Ладожского озера.
Жизненный путь Миккола довольно подробно отражён в этом ПДФ документе.
Самолеты аэродрома I были разведывательными, поэтому пилоты много времени уделяли аэрофотосъемке. Районы Ладожского озера и Сортавала запечатлены на многих фотографиях. Эта фотография сделана из кабины пилота Стетина «Зимний Фарман» в сентябре 1921 года. Аэродром виден на фотографии на берегу Вакколахти, в центре снимка, на уровне крыла. Проблема Вакколахти заключалась в том, что залив был тесным. Приземляющимся и взлетающим самолетам не хватало места. По озеру также курсировали лодки, поэтому часто возникали опасные ситуации.Как видно на фото, крылья самолетов были из ткани. На заре авиации все было в дефиците. Проблемы были с прочностью ткани и авиационной фанерой. Авиационного бензина не хватало. Да и парк самолетов был небольшим в то время.
При создании авиабазы ангаров как таковых не было, только навесы
Щетинин M16 летал до 1923 года.
На фотографии изображен самолет Фарман на озере Леппяярви. Двигатель был расположен за кабиной, напоминавшей ванну. Самолеты прибыли в Турку, а в 1921 году были перевезены в Сортавала и вновь собраны там. На них летали много, хотя они были сложны в управлении. Наверняка они налетали много часов из-за того, что самолетов было очень мало. Справа на берегу виден Длинный мост и женская школа. В финском оригинале написано про мост и лицей (Pitkäsilta ja lyseo). Но на самом деле лицей был ещё правее и его не видно. А видно здание tyttökoulu - школы для девочек.
Летчики и механики на отдыхе. Парни, как видим, весело проводили время... Двое скрипачей играют, используя в качестве нот газеты. Конечно, молодые люди думали и о девушках. У окна висит фотография или открытка с изображением молодой женщины. В Сортавала проводилось обучение солдат, основанное на пехотной подготовке. Специальная подготовка началась только в Касинхянтя. Проблемой в городе было размещение. Всех приходилось размещать в гражданских зданиях. Личный состав размещался в арендованных помещениях в бывшем доме преподавателя Генеца. Дополнительные помещения для проживания имелись в так называемом доме Аувиса.
Kuvassa on tuimailmeinen Antti Kopra (1897-1957). Hän oli syntynyt Antreassa. Hän suoritti varusmiespalvelun Sortavalassa. Kopra palveli ensin lentomekaanikkona ja sitten ohjaajaoppilaana Santahaminassa. Hänen ensimmäinen yksinlentonsa oli vuonna 1921 Farmanilla. Kopra jäi sitten ohjaajaopettajaksi Sortavalaan.
1.4.1922 sattui onnettomuus, jossa Kopra joutui laskeutumaan kaupungille ja Caudronin nokka rysähti S. Saarikiven kaupan tiskiin. Kopran kerrotaan sanoneen hämmästyneelle kauppiaalle, että hän tuli ostamaan tupakkaa. Onnettomuus levisi ulkomaisiin lehtiin, ja niissä kirjoitettiin pilakuvan kera suomalaislentäjien tavasta käydä ostamassa tupakkaa. Kertomus sanomisesta on todennäköisesti legendaa. Varmaan Koprakin oli sen verran järkyttynyt onnettomuudesta, ettei alkanut vitsailemaan. Tarina jäi kuitenkin elämään.
Onnettomuudessa kuoli kadulla ollut hevonen, kone tuhoutui ja kauppaan tuli vaurioita.
Kuvissa muutamia lentoaseman henkilöitä. Vasemmalla on Santtu (Alexander) Tschernichin, joka hoiti va. päällikön tehtäviä Mikkolan jälkeen 1920-24. Hän sai ohjaajakoulutuksensa syksyllä 1918 Saksan Libaussa yhdessä kahdentoista muun oppilaan kanssa. Hänellä näkyy uniformussa taskussa Suomen lentomerkki ja sen alla Saksan. Tschernichin siirtyi Sortavalasta Viipuriin. Yllä on kersantti Otto Rautiainen, joka sai surmansa lento-onnettomuudessa. Hänen ohjaamansa Hansa syöksyi jäälle Kasinhännän lähellä. Kyydissä oli jääkärivääpeli Kaarlo Hämäläinen ja korpraali Yrjö Seppänen. Myös he kuolivat. Oikean puoleisessa kuvassa on vain merkintä Dahlberg, muuta tietoa ei ole.
Molemmissa kuvissa on Breguet. Ranskasta laivattiin 1919 20 Breguetia samalla kun tuotiin Georges-Levyja. Breguetit olivat parempia koneita kuin Sorslevit. Kuten kuvasta näkyy, talvella lentäminen vaati hyviä varusteita. Piti olla myös nahkainen kypärä ja lentolasit. Koneethan olivat avonaisia, joten lentäjillä oli oltava kunnon haalarit ja takit. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy takana Kiviniemen saha. Oikeanpuoleisessa kuvassa taustalla on oluttehdas.
Ilmailuosaston varusmiehiä ehkä Kasinhännässä. Vaikka lentoasema muutti virallisesti Kasinhäntään 1924, sieltä oli ostettu maata ja rakennuksia jo 1921. Varusmiehiä sijoitettiin sinne rakennettuihin kasarmeihin jo ennen virallista siirtymistä.
Ilmailuosasto 3:n talvirieha. Varusmiehet ja miehistö ovat rakentaneet hienon mäenlaskupaikan. Vakkosalmen lentoaseman nimi oli Ilmailuosasto 3 vuosina 1921-1924, joten kaksi yläkuvaa ovat siltä ajalta. Joidenkin tietojen mukaan kyseessä on laskiaisrieha vuonna 1922. Alempi vasemmalla puolella oleva kuva on jostakin eri tapahtumasta, paikka ei ole tiedossa. Alakuvassa oikealla on nähtävissä lentämisen kuivaharjoittelua Läppäjärven jäällä. Takana näkyy Hiiliniemi.
Lentoaseman paikka Vakkolahdella oli huono ja aivan liian ahdas. Se aiheutti vaaratilanteita sekä lentäjille että siviileille. Lentoasema päätettiin siirtää kaupungin keskustasta maalaiskunnan puolelle Kasinlahteen vuonna 1924. Asiaa alettiin valmistella, ja valtio osti vuonna 1921 entisen emäntäkoulun rakennukset ja 14 hehtaaria maata Kasinhännästä. Sinne rakennettiin lentohalleja, miehistökasarmi ja asuntoja kenttähenkilökunnalle. Tämä Vainion ottama kuva on 30.9.1927. Kasinhännässä nimeksi tuli ensin Meritiedustelulaivue 2, vuodesta 1926 2. Erillinen Merilentolaivue ja vuonna 1933 Lentoasema 3.
Tuokiokuvia Kasinhännästä. Sortavalan emäntäkoulu toimi vuodesta 1910 tässä rakennuksessa. Sen toiminta loppui vuonna 1920. Valtio lunasti emäntäkoulun, ja tiloissa toimi aliupseerikoulu/kerho. Toisenkin kuvan paikka lienee Kasinhäntä. Siellähän asui myös kantahenkilökunnan lapsia. Nuori mies esittelee omaa asevarusteluaan eli jousipyssyä sotilaalle.
Kuvan poseeraus on mielenkiintoinen. Kysyimme aiemmin, tietääkö joku, miksi varusmiehillä on "reikäleivät" kaulalla. Saimme vastauksen, että asiasta on keskusteltu Ilmailun historia -sivuilla ja siellä on esitetty, että levyt ovat todennäköisesti ilmavalvonnan suuntimalevyjä.
Kasinhäntä ilmasta kuvattuna. Kuvaan on kirjoitettu rakennuksien käyttötarkoitus.
Kuvassa Caudroneja C60. Se on ranskalainen kaksipaikkainen ja -tasoinen kone. Niitä oli Suomessa yli 60. 30 ostettiin Ranskasta ja 34 rakennettiin lisenssillä Suomessa. Suomessa rakennettujen tunnukset ovat CA-61 - CA-94, joten molempien kuvien koneet ovat täällä rakennettuja. Ensimmäisessä kuvassa Caudronia vedetään suksilla jäälle. Kesällä koneet kuljetettiin hangaarista työntökärryillä vedenrajaan, ja siitä ne lähtivät ponttooneilla. Talvella tietenkin suksilla. Koneet laskeutuivat veteen ja hyrräsivät rantaan, ja sitten ne vietiin työntökärryllä takaisin halliin. Oikeanpuoleisessa kuvassa koneiden takana näkyy komendantin asunto ja mäellä upseerikerho.
Varusmiehen arkea. Perunateatteria ja puutarhanhoitoa, vai liekö perunamaata. Vaatteet oli hyvä pestä Laatokassa, ainakin kesällä. Ja saappaiden plankkauskin sujuu mukavammin hyvässä seurassa.
Kasinhännän varusmiehet ovat päässeet käymään Sortavalassa. Kuva on otettu vanhalla kävelysillalla, Pitkäsillalla. Sillalla oli muutama istuinpenkki, joilla voi levähtää ja katsella maisemaa. Kuvassa takana vasemmalla näkyy vanha Seurahuone ja alempana Maanviljelyskauppa. Oikealla Läppäjärveä.
Komea muodostelma Hansa-koneita ilmassa.
Rentoa poseerausta Hansan kanssa. Suomalainen Ilmailuvoimien Lentokonetehdas valmisti Hansaa 1920-luvulla. Se oli yksimoottorinen ja yksitasoinen, kaksipaikkainen meritoimintakone. Hansat valmistettiin saksalaisen Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerken myymällä lisenssillä.
Ja vähän virallisempaa poseerausta.
Hansa lennolla Laatokan saaristossa.
Hansa Puutsaaren rannassa.
Hansa laskeutuu Laatokkaan. Kone tuhoutui 1929 Joensuussa.
Lentäjät valokuvausreissulla. Kaveria tervehditään.
Hansa-koneita lentämässä. Hansa oli Ilmavoimien ylivoimainen päätyyppi pitkään. Se pelasti aselajin kalustopulalta ja vaikutti merkittävästi lentoaseen kehitykseen. Ilmailuvoimien Lentokonetehdas perustettiin 1921 ja se alkoi valmistamaan Hansoja lisenssillä. Ensimmäinen I.V.L A 22 Hansa luovutettiin Ilmavoimille 4.11.1922. Kaikkiaan Hansoja tehtiin 120 kappaletta ja viimeinen luovutettiin 1926. Aluksi Hansojen tunnus oli tyyppiä 4F57 ja niin edelleen. Tunnus muutettiin muotoon IL-järjestysnumero.
Kasinhännässä koulutettiin lentokoneasentajia. Kuvissa mekaanikot vaihtavat Hansan moottoria Kasinhännän hangaarissa. Koneen merkintä on IVL A 22. IVL tarkoittaa sanoja Ilmavoimien Lentokonetehdas (myöhemmin siitä tuli VL eli Valtion lentokonetehdas). A tarkoittaa aakkosellista järjestystä ja 22 rakentamisen alkamisvuotta.
Kasinhännän Meritiedustelulaivueen Hansat 4.F.57, 46 ja 47 partiolennolla vuonna 1925. Koneista putosi myöhemmin kaksi. 4.F.57 putosi vuonna 1926 marraskuussa. Se törmäsi lennolla 4.F.38:n kanssa ja syöksyi maahan Riekkalansaarella. Kaikki koneissa olleet neljä miestä saivat surmansa. 4.F.47 putosi aiemmin samana vuonna. Se oli lähtenyt harjoituslennolle, ja Matkaselän kohdalla huomattiin moottorissa olevan jotakin vikaa. Moottori saatiin kuntoon, mutta peräsin sai vian ja kone syöksyi metsään. Koneessa olleet eivät loukkaantuneet, mutta kone vaurioitui.
Alkuvuosina tapahtui paljon onnettomuuksia. Lentokalusto oli huonokuntoinen, laskuvarjot olivat pakollisia vasta 1920-luvun lopussa ja moottorihäiriöt olivat suurimpia onnettomuuden aiheuttajia. Toki ilmailukulttuuri haki sääntöjään ja lentokuri oli huono. Lentäjät esittivät huimapäistä akrobatiaa ja ohjausvirheitä sattui.
Harjoituskone CA-74:n kohtalo. Se syöksyi jäälle lähellä Kasinhännän lentoasemaa. Ohjaaja ja mekaanikko saivat surmansa. He lähtivät Kasinhännästä Caudron C60 CA-74 koelennolle. Kone oli noussut noin 60 metrin korkeuteen, kun se painui syöksyyn ja murskautui jäälle Jänissaaren ja Kukkassaaren välissä noin kilometrin päässä Kasinhännästä.
Koneiden käynnistyksessäkin oli eroja. Vasemmalla pyöritetään Hansaa käyntiin. Caudronin käynnistyksessä oli oltava varovaisempi. Siinä avustajan piti tempaista käynnistäjä pois potkurin läheltä.
DH60X Moth on englantilainen yksimoottorinen, kaksitasoinen ja kaksipaikkainen kone. Sitä käytettiin koulutuskoneena. Vuonna 1927 Motheja tilattiin Suomeen yksi, myöhemmin niitä tilattiin 11 konetta lisää ja valmistettiin lisenssillä kymmenkunta. 1929 tehtiin toinen sarja 11 konetta. MO-99 oli ensimmäinen Moth-kone Kasinhännässä. MO-102 oli puolestaan poikkeuksellisen pitkäikäinen. Se valmistui 1929 ja poistettiin käytöstä vasta vuonna 1944. MO-102 oli toiseksi viimeinen omassa sarjassaan. Viimeinen sarjan valmistettu oli MO-103, joka myytiin Ilmapuolustusliitolle, ja sai siviilissä nimen Pilvetär.
Kotimainen vastaisku Mothille oli Sääski, jota Valtion Lentokonetehdas valmisti. Sääski-yhtymän suunnitteleman prototyypin ensilento oli vuonna 1928. Se oli suomalainen yleislentokone ja ensimmäinen, joka pääsi sarjavalmistukseen. Niitä rakennettiin kaikkiaan 39 (prototyyppi Nyrkki-Sääski SÄ-99, lentokonetehdas 37 ja suojeluskunnan iltatöinä tekemä OH-HEA) kolmessa sarjassa. Viimeinen sarja valmistui 1931 marraskuu-tammikuu 1932 välisenä aikana myöhästyneenä. (SÄ-148 oli viimeinen). Kuvassa myös Hansa ja Caudron.
S.I.A.I. Savoiat ovat italialaisia. Savoia liittyy Sortavalaan surullisissa merkeissä. Majuri Väinö Mikkola, joka oli perustamassa lentoasemaa Sortavalaan, kuoli vuonna 1920 Alpeilla ollessaan noutamassa kahta Savoia-konetta Italiasta. Molemmat koneet putosivat potkurin hajoamisen takia. Vänrikki Carl-Erik Leijer lensi toista konetta. Onnettomuuksissa kuolivat myös Äly Durchman ja Carlo Riva. Alppilentäjien hauta on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Sveitsissä Sumvitgissa on kiinnitetty vuonna 2020 muistolaatta kallioon lähelle Mikkolan ja Durchmanin koneen putoamiskohtaa. Zollikoniin oli saatu muistomerkki 1959. Onnettomuuspäivä 7.9. on Ilmavoimien vainajien muistopäivä. Ilmailuvoimat olivat jo aiemmin saaneet Italiasta lahjoituksena yhden Savoian. Se tuhoutui vuonna 1920 toukokuusssa onnettomuudessa Mikkolan ja Leijerin laskun epäonnistuttua. Tämän kuvan kuvauspaikka ja -aika on tuntematon. Mies vasemmalla näyttää Väinö Bremeriltä.
Koneita hangaarin edessä. Junkers F 13 (K-Salf ) on matkustajakone, jossa oli tilaa neljälle matkustajalle. Aero Oy:lla oli vuosina 1924-1935 seitsemän Junkers-konetta.
Tämä maatiedustelukone Fokker C.VE (FO-39) ostettiin Suomeen kokeilukoneeksi vuonna 1927. Kone lennettiin Amsterdamista Uttiin. Lisää Fokkereita hankittiin 1930-luvulla.
Ilmailupäivät Sortavalassa 1929. Ainakin Motheja ja Caudroneita Laatokan jäällä. Läsnä oli maksavaa yleisöä noin 2000 henkeä. Sää oli harvinaisen kaunis. Myös Ilmatar oli mukana. ILmailupäivillä oli koneita Santahaminasta, Turkinsaaresta ja Viipurista. Motheja, Cauldroneita, Hansoja ja Sääski. Aamulla koneet tekivät kaupunkia vastaan pommi- ja kaasuhyökkäysnäytöksen. Päivän kuluessa tekivät Ilmatar ja Karjala yleisölentoja. Puolen päivän jälkeen oli lentonäytös, jossa oli mm. vääpeli Pohjanvirran selällään lento sekä pilottipallojen särkemistä. Illanvietossa oli esitelmät sekä kaasu- että ilmapuolustuksesta.
Nämä ilmailupäiväkuvat on otettu jäällä, mutta tapana oli ottaa kuvia myös ilmasta. Vuonna 1934 mainostettiin, että lentäjä ottaa ohilentäessään yleisöstä kuvan, pudottaa valokuvakasettinsa Kasinhännän lentoasemalle, jossa kuva heti kehitetään, ja siitä otetaan joukko jäljennöksiä. Lentäjä jälleen sieppaa valmiit valokuvat Kasinhännästä ja kiidättää ne kaupunkiin ja pudottaa ne näytöspaikalle. Puolen tunnin kuluttua valokuvien ottamisesta voidaan yleisölle myydä siitä ilmasta otettuja kuvia. Kasinhännän koneethan lensivät tiedustelulentoja, joten palkkalistoilla oli sotilasvirkamiehenä valokuvausteknikko.
Sortavalan ilmailupäivät vuonna 1928. Lentonäytöksen ohjelmaan kuului aerobatia, pilottipallojen särkeminen ja viimeisenä ohjelmanumerona laskuvarjohyppy. Helsingin Sanomat maalailee kuvaa laskuvarjohypystä suurin piirtein näin: "Näyttämölle ilmestyi IL-kone, jonka toisella suksella istui hypyn suorittaja vänrikki Gröhn. Kone nousi yhä korkeammalle ja yhtäkkiä näkyi sinistä taivasta vasten suuri valkoinen purje. Laskuvarjo oli avautunut ja yleisö oli ihastunut." Vänrikki Gröhn oli varmasti melkoinen huimapää. Suksella istuminen on ollut varmasti riskialtista. Ensimmäisen laskuvarjohypyn Suomessa teki Eero Erho Sortavalassa vuonna 1922.
Kasinhäntään oli hankittu myös pikavene, jolla voitiin rientää apuun, jos Laatokalla tapahtui jotakin. Vene toimi myös yhteysaluksena kaupunkiin päin. Veneillä autettiin myös siviilejä, jos tarpeen. Lentokoneilla suoritetut pelastus-, etsintä- ja sairaslennot kuuluivat Kasinhännän arkeen, kuten myös huolto- ja postilennot. Jäälautoille jumiin jääneitä kalastajia etsittiin ja pelastettiin. Kulovalvontalentoja lennettiin kesällä.
Vielä hieman lisää Kasinhännän elämästä. Varuskunnan väkeä poseeraamassa kasarmien edessä. Varusmieskoulutuksessa peruskoulutus oli jalkaväkikoulutus. 1920-luvun puolessa välissä alettiin antamaan erikoiskoulutusta eli esimerkiksi yleishuollon tai säämiehen tehtäviä. Suurin osa miehistä toimi hallipalveluksessa tai vartiopalveluksessa. Muutamat parhaiten menestyneet saivat apumekaanikkokoulutuksen. Varusmiehille annettiin myös alkeiskoulutusta, jos joukossa oli vähän koulutusta saaneita.
1920-luvun asevelvollisia poseeraamassa ryhmäkuvassa siististi pukeutuneina. Olli Pehkonen kolmas oikealta.
Ja vähän vähemmän muodollisena. Olli Pehkonen istumassa keskellä.
Osa artikkelin kuvista on peräisin albumista, joka löytyi kirpputorilta. Albumissa ei ollut alkuperäisen omistajan nimeä. Kuvien ja pienen salapoliisityön jälkeen omistajan nimi selvisi. Kuvissa oleva nuori asevelvollinen on Antreassa vuonna 1909 syntynyt lentosotamies Olavi Pehkonen. Hän muutti vanhempiensa kanssa Sortavalaan lapsena. Olli Pehkonen vaikutti myös Sortavalan urheiluelämässä. Ahjopalon kirjassa Sortavalan urheilusta Olli Pehkonen alias Hupponen mainitaan jalka- , pesä- ja jääpalloilijoiden eliittiin kuuluvana. Olavi Pehkonen teki työuransa rautateillä. Hän kuoli vuonna 1998.
Lentokoneiden kanssa elämään mahtui sekä huumoria että dramatiikkaa. 1920-luvulla lento-onnettomuudet olivat yleisiä. Myöskään lentokuri ei ollut sitä, mitä nykyään. Toivottavasti ihan tällaisia tapahtumia ei sattunut.
Kasinhäntä.
Jos kuvat tai tekstit herättivät kysymyksiä tai sinulla on lisätietoja liittyen tähän aiheeseen, niin olemme iloisia, jos laitat meille sähköpostia osoitteeseen sortavala@manport.fi.
Kuvat Tuula Roiton kokoelmasta. Teksti Asta Ruokolainen.
%20%D0%9A%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%BB.jpg)
Пост в работе. Переводится на русский.
RépondreSupprimer